Puolväli?!

Joulu ja uusi vuosi tuli vietettyä lähes kuukausi sitten. Koulussa ensimmäinen semester on ohi ja vaihtovuoden puolväli koittanut. Tässä on koittanut pientä puolvälikriisiä, 161 päivää takana, 160 päivää edessä. Tuntuu, että aika vaan lentää siivillään minkä kerkeää eikä edes aio pysähtyä tai ottaa pientä taukoa. Nyt kun päiviä on vähemmän edessä mitä takana, haluisin ehdottomasti muutaman kymmenen lisäpäivän. Ja tähän kohtaan on varmaan hyvä rehellisesti myöntää, että McKinleyvillen saavuttua 160 päivää sitten halusin vaan nukahtaa ja herätä seuraavaks 321 päivän päästä. Nyt haluisin vaan löytää jostain aika koneen ja matkustaa takasin siihen päivään ja elää nää 161 päivää vielä uudestaan. 

Christams and New Year are now behind us. The first semester in school is now over and I'm now half way through my exchange year. I'm feeling kinda shoked about it, 161 days behind, 160 days ahead. It really feels like the time is just flying on its wings and it's not gonna stop or even slow down. Now when there's less days becoming than behind I would really like to get some extra days. And I guess this is the right time to say that when I first arrived to McKinleyville, 160 days ago, I just wanted to fall asleep and wake up when all those 320 days were gone. But now, the only thing I want is to find some timemachine and to travel back to that day and live those 161 days again. 

Mutta ei tää elämä tähän pääty. Vielä on aikaa tehdä niitä unohtumattomia muistoja ja kokea mitä rikkaimpia kokemuksia. Ja niin kun yhteen facebook tilapäivitykseen kirjotinkin; noin 5 kuukautta sitten jätin paikan jota kutsuin kodiksi. Noin viiden kuukauden päästä koittaa taas se aika kun joudun jättämään mun kodin. Ja tällä kertaa ei mitään tietoa millon palaan takaisin. 

But this is not the end of the life. We still have time to make those memoriable memories and experience the richest experiences. And as I once wrote in one facebook post; about five months ago I had to leave the place I called home. Now I'm here and after five months I've to do it again, leave my home. And this time I don't know when I'm coming back. 

This picture was taken just before our last flight from Portland to Eureka.

Jokasesta hetkestä jonka oon tällä puolella maapalloa kokenut oon nauttinut. En kyllä vaihtais päivääkään, vaikka välillä (lukekaa usein) kaikki ei oo mennyt ihan putkeen :D mutta sekin kuuluu asiaan, eikä ketään nyt olettanut, että vaihtovuosi ois vaan ruusuilla tanssimista, ehei. Ja nyt pitää kyllä sanoa, etten tiiä kumpi on pahempi, koti-ikävä (kun sellanen on) vai se, että oon jo puolessa välissä mun matkaa täällä? Sen kyllä tiiän, että voin tulla tänne takasin. 

I have been enjoying every moment I have spent on this side of the earth. I wouldn't change even one day even sometimes (more than alloved) everything hasn't gone as planned :D but that's one part of all this and no one expected this to be like dancing on roses, nope. Now I just don't know which is worse, home sickness (when I have it) or the fact that I'm already half way through this trip. One thing I know for sure is that I can always come back.